Salassa pidettäviä tietoja on mahdollista suojata salassapitosopimuksella. Salassapitosopimukseen lisättävä sopimussakko toimii sanktiona salassapitosopimuksen rikkomisesta. Korvausseuraamusten lisäksi yrityssalaisuuksien oikeudettomasta käyttämisestä, ilmaisemisesta ja hankkimisesta saattaa seurata myös rikosoikeudellinen rangaistus ja vahingonkorvausvastuu. Rikoslaissa on säädetty kolme yrityssalaisuuksia koskevaa rikosta: yritysvakoilu, yrityssalaisuuden väärinkäyttö ja yrityssalaisuuden rikkominen. Tässä artikkelissa keskitymme näistä viimeiseen.

 

Yrityssalaisuuden rikkominen - muutama huomio

  • Yrityssalaisuudet ovat salassa pidettävää tietoa, jonka paljastumiseen liittyy taloudellisen vahingon vaara.
  • Yrityssalaisuuden rikkomisessa tekijällä on tullut olla hyödyttämis-, hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
  • Taloudellisen hyödyn saaminen itselle tai toiselle.
  • Rangaistuksena sakkoa tai max. kaksi vuotta vankeutta.
  • Työntekijöitä koskee kahden vuoden määräaika.
  • Myös yrityssalaisuuden rikkomisen yritys on rangaistavaa.

YRITYSSALAISUUDET – MITÄ NE OVAT?

Yrityssalaisuudella tarkoitetaan liike- ja ammattisalaisuuksia ja muita niihin rinnastettavia salassa pidettäviä tietoja ja se toimii yläkäsitteenä kyseisille termeille. Yrityssalaisuus on mikä tahansa elinkeinotoiminnassa hyödynnettävä tieto. Yrityssalaisuudet voivat koskea mitä eri laatuisempia kilpailijoilta suojattavia tietoja, jotka yritys haluaa pitää salassa, sillä niiden päätyminen ulkopuolisille voi aiheuttaa yritykselle taloudellista vahinkoa. Salassa pidettävä tieto on yritykselle tärkeää, ja usein se on luonteeltaan joko teknistä tai taloudellista tietoa. Yrityssalaisuuksia eivät ole yleisesti tiedossa olevat tai julkaistut tiedot. Joissain tilanteissa julkistettu tieto voi poikkeuksellisesti kuitenkin olla edelleen .

Yrityssalaisuus voi olla tallennettuna asiakirjaan, tuotteen prototyyppiin, tietokoneen muistiin tai ne voivat olla vain ihmismuistissa. Kyseessä on aineeton hyödyke eikä yrityssalaisuutta sellaisenaan voi anastaa, luovuttaa tai kätkeä. Yrityssalaisuuksien tallentamistavalla ei ole merkitystä sen suhteen saavatko ne suojaa.

Yrityssalaisuuden rikkominen Tiivistettynä

  • Elinkeinotoimintaa koskevaa salaista tietoa.
  • Elinkeinonharjoittaja haluaa pitää tiedon salassa ja tosiasiassa myös pyrkii säilyttämään tiedon salaisena.
  • Ulkopuolisilta suojattua tietoa.
  • Tiedon paljastumiseen liittyy taloudellisen vahingon vaara.
  • Yrityssalaisuus on tietoa eli se on aineetonta.
  • Elinkeinotoiminnan kannalta täysin merkityksettömiä tietoja ei pidetä yrityssalaisuuksina, vaikka elinkeinonharjoittaja haluaisikin pitää tiedot huippusalaisina.

ESIMERKKEJÄ YRITYSSALAISUUKSISTA

Mikään tieto ei automaattisesti ole yrityssalaisuus, vaan yrityssalaisuus arvioidaan tapauskohtaisesti. Lain esitöissä on lueteltu esimerkkejä sellaisista tiedoista, jotka voivat olla yrityssalaisuuksia. Yrityssalaisuus voi koskea esimerkiksi tuotteiden valmistusmenetelmiä ja tuotekehittelyä, kaupallistaloudellisia, hallinnollisorganisatorisia tai jopa yhteiskunnallisia seikkoja. Yhteistä näille on, että ne liittyvät elinkeinotoimintaan. Oikeuskäytännössä yrityssalaisuudeksi on joissain tapauksissa katsottu esimerkiksi yhtiön asiakasrekisteri.

Yrityssalaisuuteen rinnastetttava liikesalaisuus on mainittu myös laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (SopMenL), jota koskevissa lain esitöissä esimerkkeinä liikesalaisuuksista on lueteltu tiedot yrityksen organisaatiosta, yritysten väliset suhteet ja sopimukset. Seikat, jotka liittyvät tuotantoon ja markkinointiin, kuten tiedot tuotteiden hankinnoista, hintapolitiikasta ja alennusjärjestelmästä. Lisäksi teknisinä liikesalaisuuksina on mainittu tuotteiden rakennetta, materiaaliyhdisteitä ja kuljetusta koskevat tiedot. Lähtökohtana on, että SopMenL:n mukaiset liikesalaisuudet katsotaan myös rikoslaissa tarkoitetuiksi yrityssalaisuuksiksi. SopMenL:n mukaiset tekniset esikuvat ja tekniset ohjeet saatetaan joissain tilanteissa katsoa yrityssalaisuuksiksi, mutta ei aina.

YRITYSSALAISUUDEN RIKKOMINEN RIKOSLAISSA

Yrityssalaisuuden rikkomista koskevan pykälän mukaan rangaistavaksi säädetty neljä eri tilannetta. Rikoslain säännöksen soveltaminen edellyttää, että tekijällä tullut olla hyödyttämis-, hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus. Tekijältä edellytetään lisäksi myös tiettyä asemaa tai tehtävää yrityksessä. Yrityssalaisuuden rikkomisen tunnusmerkistöön kuuluu yrityssalaisuuksiksi laskettavien tietojen oikeudeton ilmaiseminen ja käyttäminen. Yrityssalaisuuden rikkominen edellyttää aina tahallisuutta. Syyllistyäkseen yrityssalaisuuden rikkomiseen, tekijän on toimittava hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen.

Myös yrityssalaisuuden rikkomisen yritys on säädetty rangaistavaksi. Yrityssalaisuuden rikkomisen yritykseksi voidaan katsoa esimerkiksi se, jos palvelussuhdettaan lopettamassa oleva työntekijä kerää haltuunsa yrityssalaisuuksia koskevaa materiaalia ja tarjoaa sitä tulevalla työnantajalle. Rangaistavuus ei siten edellytä sitä, että uusi työnantaja ottaa yrityssalaisuuksia koskevaa tietoja vastaan taikka käyttää sitä niin, että yrityssalaisuus tosiasiallisesti paljastuu.

Rikoslaki 30 luvun 5 §

Yrityssalaisuuden rikkominen. Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen oikeudettomasti ilmaisee toiselle kuuluvan liikesalaisuuden tai oikeudettomasti käyttää tällaista liikesalaisuutta, jonka hän on saanut tietoonsa

1) ollessaan toisen palveluksessa,
2) toimiessaan yhteisön tai säätiön hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana, tilintarkastajana tai selvitysmiehenä taikka niihin rinnastettavassa tehtävässä,
3) suorittaessaan tehtävää toisen puolesta tai muuten luottamuksellisessa liikesuhteessa tai
4) yrityksen saneerausmenettelyn yhteydessä, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, yrityssalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tämä pykälä ei koske tekoa, johon 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu on ryhtynyt kahden vuoden kuluttua palvelusaikansa päättymisestä.

YRITYSSALAISUUS VAI AMMATTITAITOA?

Työntekijä saa lähtökohtaisesti hyödyntää omaa ammattitaitoaan ja -tietoaan, mutta ei aikaisempien työnantajiensa yrityssalaisuuksia. Rajanveto sallitun ammattitaidon käyttämisen ja rikokseksi katsotun yrityssalaisuuden rikkomisen välillä saattaa toisinaan olla vaikeaa. Silloin, kun tieto on tallennetussa muodossa – asiakirjana tai sähköisesti – kyse on yleensä yrityssalaisuudesta. Asiaa voidaan arvioida muun ohella siltä kannalta, kuinka yksityiskohtaista tieto on, ja miten vahva liityntä sillä on tiettyyn yhtiöön. Mikäli kyse on yksityiskohtaisesta tiedon haltijan liiketoimintaan erityisesti liittyvästä tiedosta eli yrityskohtaisesta tiedosta, on tämä katsottava helpommin yrityssalaisuudeksi kuin yksittäisestä yrityksestä riippumaton tieto eli yleisluonteinen tieto. Pelkästään se, että henkilö on työtehtäviä täyttäessään luonut työnantajalleen tietyn yrityssalaisuuden, ei tarkoita, että tiedosta tulisi sen luoneen henkilön ammattitaitoa.

KAHDEN VUODEN MÄÄRÄAIKA

Yrityssalaisuuden rikkomista koskevassa säännöksessä on asetettu kahden vuoden määräaika, mikä koskee toisen palveluksessa olevia henkilöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijällä on pääsääntöisesti oikeus ilmaista ja käyttää myös yrityssalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja sen jälkeen, kun työsuhteen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta. Lisäksi hallituksen esityksen mukaan, usean vuoden kuluttua  teon merkitystä on todennäköisesti pidettävä vähäisempänä kuin heti palvelussuhteen päättyessä. Jos tunnusmerkistön sovellettavuutta ei olisi rajoitettu, voisi se johtaa näyttöongelmiin, sillä olisi mahdollista, että sama tieto olisi voitu tuottaa alalla jo muutenkin. On huomattava, että kahden vuoden määräaika koskee kuitenkin vain toisen palveluksessa olleita henkilöitä. Muiden tekijätahojen, kuten hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan, vastuu on ajallisesti rajoittamaton!