E-urheilijoiden verotus on noussut ajankohtaiseksi puheenaiheeksi lajin kasvun myötä. E-urheilijat ovat viimevuosina nousseet suomalaisten urheilijoiden vuositulojen kärkeen. Tästä huolimatta vieläkään ei olla päästy selvyyteen siitä, miten e-urheilijoita tulisi verottaa.
Keskusverolautakunta päätti vuonna 2017, että e-urheilijoiden saamat tulot ovat niin sanottua urheilutuloa ja näin ollen heihin sovelletaan samoja verotuskäytäntöjä kuin muihinkin urheilijoihin. Ongelmallisen tilanteen verotuksen näkökulmasta tekee se, katsotaanko e-urheilun olevan yksilö vai joukkuelaji.
Yksilö- vai joukkuelaji?
Suurin kysymys e-urheilijoiden verotukselliseen asemaan liittyy siihen, katsotaanko e-urheilijoiden olevan yksilöurheilijoita, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa vai katsotaanko heidän kuuluvan e-urheiluseuraan, jolloin heidät katsotaan työntekijöiksi. Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, vaan asiaa tulisi tarkastella laajemmin tapauskohtaisesti ja ottaa huomioon kunkin eri pelin yksilölliset piirteet.
Verohallinto on katsonut useissa e-urheiluun kohdistamissaan verotarkastuksissaan tällaisten pelien olevan joukkuelajeja. Tällöin joukkueesta saatu tulo katsotaan pelaajan joukkuelajista saamaksi palkaksi, jota verotetaan tuloverolain mukaisesti. Näissä tilanteissa pelaajan on katsottu olevan työsuhteessa joukkueeseen, jolloin turnauksista tulleet palkkiot ovat tulkittu ansiotuloksi.
Toiminnan harjoittaminen yhtiön kautta?
Pääsääntöisesti yksilöurheilija voi perustaa urheilutoimintaansa varten yhtiön, mikäli elinkeinotoiminnan tunnusmerkistöt täyttyvät. Elinkeinotoimintaa voidaan harjoittaa hyväksyttävästi verotuksessa vain, jos toiminta on itsenäistä, jatkuvaa, suunnitelmallista, sitä tehdään ansaintatarkoituksessa voittoa tavoitellen ja se sisältää taloudellisen riskin. Näitä tunnusmerkkejä arvioidaan aina kokonaisuutena. Mikäli edellytykset eivät täyty, katsotaan yrityksen laskuttamat tulot kokonaan tai osaksi yrityksen omistajan henkilökohtaisena tulona.
E-urheilijat, jotka pelaavat tietyssä seurassa, jota organisoidaan ja hallitaan erillisen johto-organisaation kautta katsotaan lähtökohtaisesti verotuksellisesti olevan työsuhteessa seuraan. Pelaajien yhteenliittymien kautta pelaajat voidaan katsoa yksilöurheilijoiksi, jotka voivat perustaa toimintaansa varten yrityksen. Jotta yrityksen toiminnan voidaan katsoa olevat elinkeinotoimintaa, tulee sen harjoittaa muutakin toimintaa kuten striimausta tai mainontaa.
Pelaajien yhteenliittymät
E-urheilussa on kuitenkin varsin tavanomaista, että pelaajat toimivat tiettyjen pelien osalta yksilöiden yhteenliittyminä. Pelaajat muodostavat itse yhteenliittymänsä eikä yhteenliittymää organisoida mitenkään, vaan pelaajat päättävät itse mihin turnauksiin osallistuvat. Tällöin kyse ei olisikaan joukkuetoiminnasta, eikä siitä maksettavasta palkasta.
Yhteenliittymäksi organisoituminen mahdollistaa e-urheilijan toiminnan harjoittamisen yhtiömuodossa, jolloin pelaajat voivat olla oman yhtiönsä osakkeenomistajia ja tulot voidaan ohjata osakeyhtiölle. Kyse on kuitenkin aina tapauskohtaisesta harkinnasta, ja yhteenliittymät e-urheilun erikoisuutena tekevät lajista verotuksen näkökulmasta hankalasti arvioitavan. E-urheilun verotusta ei siis voida suoraan verrata perinteisiin joukkue- tai yksilölajeihin.
Verosuunnittelun mahdollisuus?
E-urheilun verotuskohtelusta ei ole olemassa yhtään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, joten oikeustila ei ole täysin vakiintunut. Verohallinto on kuitenkin verotuskäytännössä sivuuttanut yhtiömuodossa toimivien e-urheilijoiden yhtiöitä ja e-urheilijoiden yhtiöihinsä ohjaamat tulot on katsottu pelaajien henkilökohtaiseksi tuloksi.
Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu esimerkiksi tenniksen ja golfin pelaajien olevan yksilöurheilijoita, jotka voivat harjoittaa toimintaansa yhtiönsä kautta, mikäli yhtiö harjoittaa muutakin toimintaa kuten esimerkiksi valmennustoimintaa tai mainosyhteistyötä.
Verotuksessa e-urheilijaa ei suoraan voida kuitenkaan rinnastaa tennispelaajaan tai golfammattilaiseen. E-urheilijat eivät siis voi vain verohelpotusten valossa päättää harjoittavansa toimintaa yhtiömuodossa, vaan omasta tilanteesta kannattaa aina hakea tapauskohtainen ennakkoratkaisu verohallinnolta.
