Oikeudenkäynteihin liittyen saattaa tulla esiin sanat vaatimistaakka, väittämistaakka ja todistustaakka. Mitä ihmettä nämä taakat oikein tarkoittavat? Tässä artikkelissa käymme läpi niiden keskeisimmät sisällöt esimerkkien avulla. On huomioitava, että tässä artikkelissa keskitytään ainoastaan riita-asioiden taakkoihin ja ne voivat erota rikosasioiden taakoista. 

Vaatimistaakka

Riita-asia pannaan vireille tuomioistuimelle toimitettavalla kirjallisella haastehakemuksella. Riita-asian vireille panijaa kutsutaan kantajaksi. Haastehakemuksessa kantajan tulee esittää muun muassa vaatimuksensa, niiden perusteet ja perustelut. Vaatimuksella tarkoitetaan pyyntöä saada tuomio, jossa määrätään tietty oikeusseuraamus eli esimerkiksi vahingonkorvausta vastaajalta. 

Vaatimistaakalla tarkoitetaan sitä, että tuomioistuin ei saa riita-asiassa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut (Oikeudenkäymiskaari 24:3.1). Vaatimistaakka kohdistuu siten kantajaan. Vaatimus sitoo tuomioistuinta ja asettaa rajat oikeudenkäynnin kohteelle. Tuomioistuin ei voi tuomita esimerkiksi vahingonkorvausta enempää kuin mitä kanteessa on vaadittu. Tuomioistuin voi kuitenkin tuomita vahingonkorvausta vähemmän kuin mitä kantaja on vaatinut. Samoin tuomioistuin ei voi tuomita muuta kuin mitä on vaadittu. Tuomioistuin ei siten voi esimerkiksi velvoittaa vastaajaa korvaamaan esineen arvoa, jos kanteessa on vaadittu esineen palauttamista. Tuomioistuimen on lisäksi tuomittava vähintään sen verran kuin vastaaja on myöntänyt oikeaksi. Tämä koskee kuitenkin vain dispositiivisia asioita. Dispositiivisilla asioilla tarkoitetaan asioita, joissa sovinto on sallittu. Indispositiivisiksi riita-asioiksi taas kutsutaan asioita, joissa sovinto ei ole sallittu. Indispositiivisia asioita ovat esimerkiksi isyyttä koskevat asiat.

Väittämistaakka

Väittämistaakalla tarkoitetaan, että asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuin ei saa perustaa tuomiota seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Väittämistaakkaa kutsutaan myös vetoamistaakaksi. On siten tärkeää, että kantaja esittää jo haastehakemuksessaan sen tapahtumainkulun, jonka haluaa asettaa tuomion perustaksi. Väittämistaakka koskee ainoastaan asioita, joissa sovinto on sallittu (dispositiiviset asiat). Väittämistaakka ja todistustaakka ovat yleensä samalla asianosaisella.

Väittämis- eli vetoamistakka koskee niin kutsuttaja oikeustosiseikkoja, eli niitä seikkoja joihin asianosainen perustaa vaatimuksensa. Oikeustosiseikka voisi olla esimerkiksi, että hänen ostamansa tavara on viallinen, eikä toimi. Asianosaisen on nimenomaisesti vedottava seikkaan, jotta se voidaan panna tuomion perustaksi oikeustosiseikkana. 

Vastaaja voi vastustaa kannetta erilaisilla väitteillä. Vastaaja voi esimerkiksi väittää, että hän jo korjannut vialliseksi väitetyn esineen tai että kanne on nostettu alueellisesti väärässä tuomioistuimessa ja se tulee sen perusteella jättää tutkimatta.

Todistustaakka

Todistustaakalla tarkoitetaan, että riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Sekä väittämistaakka että todistustaakka liittyvät todisteluun ja lähtökohtaisesti ne ovat samalla asianosaisella. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos asianosainen vetoaa johonkin seikkaan, tulee hänen myös näyttää se. Vastapuolen taas tulee näyttää vastaseikat. Todistustaakasta voidaan käyttää myös nimitystä näyttövelvollisuus tai todistamisvelvollisuus. Asianosaisella ei kuitenkaan ole velvollisuutta esittää todisteita, mutta hän kantaa riskin näytön riittämättömyyydestä. 

Tuomioistuin ottaa todistusharkinnassaan huomioon kaikki asiassa laillisesti esille tulleet seikat siitä riippumatta kuka ne on esittänyt. Tuomioistuin harkitsee vapaata todistusharkintaa käyttäen, mikä painoarvo millekin todisteelle on annettava. Tuomioistuin voi ottaa huomioon ratkaisua tehdessään todistustosiseikkoja viran puolesta eli ilman, että asianosainen olisi vedonnut niihin. Lisäksi indispositiivisissa asioissa tuomioistuin voi myös omasta aloitteestaan määrätä näyttöä hankittavaksi. Indispositiivisia asioita ovat esimerkiksi lapsen juridista isyyttä koskeva asia.

Käännetty todistustaakka

Väittämistaakka ja todistustaakka kuuluvat yleensä yhteen: jos asianosainen vetoaa johonkin, tulee hänen myös näyttää kannetta tukevat seikat. Samoin myös, jos vastapuoli vastustaa jotain vaatimusta tietyllä perusteella, on hänen näytettävä se eli esitettävä siitä todistelua. Tästä on kuitenkin myös poikkeuksia, jolloin puhutaan käännetystä todistustaakasta. Käännettyjä todistustaakkaa sovelletaan esimerkiksi syrjintää, yhdenvertaista ja tasa-arvoista kohtelua koskevissa asioissa sekä oikeustoimen pätevyydessä. Käännetyssä todistustaakassa vastaajan tulee siis näyttää, ettei kantajan esittämä väite pidä paikkaansa.

Hyvin usein asianosaiset eivät pysty arvioimaan tiettyjen todisteiden todistusvoimaa objektiivisesti. Toisin sanoen siis mitä jokin asia todellisuudessa näyttää toteen. Asiantunteva juristi osaa auttaa nimeämään releventteja todisteita.

Taakkojen tarkoitus

Edellä esitettyjen taakkojen tarkoituksena on estää yllättävät ratkaisut, sillä tuomioistuin on sidottu esitettyihin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin. Taakat suojaavat etenkin vastapuolta, sillä vastapuolen tarvitsee puolustautua vain esitettyjä vaatimuksia ja niiden perusteita vastaan. Asianosaiset myös tietävät jo ennakolta, mitkä asiat tuomioistuin voi ottaa ratkaisussaan huomioon. Edellä olevat käsitteet saattavat vaikuttaa hankalasti ymmärrettäviltä. Osaava juristi kuitenkin ymmärtää näiden merkityksen ja osaa ottaa ne huomioon oikeudenkäynnissä.