Artikkeli on päivitetty 15.10.2026 vastaamaan 1.1.2026 ja 1.6.2026 voimaan tulleita työsopimuslain muutoksia.
Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus tarkoittaa, että työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla tai kouluttamalla työntekijä toisiin tehtäviin. Velvollisuus koskee erityisesti irtisanomista taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla (työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §). Henkilöperusteisessa irtisanomisessa tarjoamisvelvollisuus on 1.1.2026 alkaen rajattu tilanteisiin, joissa työntekijän edellytykset suoriutua työstä ovat muuttuneet (7 luvun 2 §). Laiminlyönti voi tehdä irtisanomisesta perusteettoman, jolloin työnantaja voidaan velvoittaa maksamaan korvausta. Käsittelemme tässä artikkelissa tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta erityisesti työnantajan näkökulmasta.
Mitä työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuudella tarkoitetaan?
Työsopimuslain mukaan työnantajalla on velvollisuus tarjota työntekijälle ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole mahdollista tarjota, tulee työntekijälle tarjota muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Samoin työnantajalla on velvollisuus järjestää työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jos se on molempien osapuolten kannalta tarkoituksenmukaista ja kohtuullista. Työn tarjoamisvelvollisuus ja koulutusvelvollisuus koskee myös työnantajan määräysvallassa olevia muita yrityksiä tai yhteisöjä. Siten työtä on tarjottava myös esimerkiksi yhtiön muista toimipaikoista ja tytäryhtiöstä.
Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla irtisanottaessa
Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin. Tämän perusteella työnantajan on siis ennen irtisanomista taloudellisella tai tuotannollisella perusteella selvitettävä, olisiko työntekijä uudelleensijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin yhtiön sisällä tai yhtiön määräysvallassa olevissa yrityksissä. Työn tarjoamisvelvollisuus tulee huomioida myös muutosneuvotteluiden yhteydessä.
Ensisijaisesti tarjottava samaa tai vastaavaa työtä
Kuten seuraavaksi huomataan, on työntarjoamisvelvollisuus laaja. Se kattaa paitsi samat ja vastaavat tehtävät, myös muut tehtävät. Työnantajan työn tarjoamisvelvollisuuden voidaankin katsoa kattavan pääsääntöisesti kaikki työnantajan palveluksessa olevat työtehtävät, joista työntekijän voidaan katsoa olevan mahdollista selviytyä.
Saman työn tarjoaminen
Kuten jo lain sanamuodosta ilmenee, työnantajan tulee ennen irtisanomista tarjota irtisanomisuhan alla olevalle työntekijälle ensisijaisesti työtä, joka vastaa työsopimuksessa sovittuja työtehtäviä, jos se vain on mahdollista. Työn tarjoamisvelvollisuuden laajuus riippuu erityisesti siitä, kuinka laajasti työntekijän työtehtävistä on sovittu työsopimuksessa. Samasta työstä voisi olla kyse vaikkapa silloin, kun myymälässä kosmetiikkaosaston myyjänä toimineelle tarjotaan paikkaa vaateosaston myyjänä.
Työntarjoamisvelvollisuus koskee myös työnantajan määräysvallassa olevia muita yhtiöitä. Ennen työvoiman vähentämistä työnantajan tulee siis itse selvittää, onko sen palveluksessa työntekijän aiemmin hoitamia työtehtäviä tarjolla myös esimerkiksi yhtiön muissa toimipakoissa tai mahdollisessa tytäryhtiössä.
Vastaavan työn tarjoamisvelvollisuus
Jos samaa työtä ei ole mahdollista tarjota, tulee seuraavaksi tarkastella olisiko työntekijä mahdollista sijoittaa vastaaviin työtehtäviin. Vastaavalla työllä tarkoitetaan työtä, joka on samankaltaista kuin työsopimuksessa sovittu työ. Tarjottavan työn samankaltaisuus arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
Muun työn tarjoamisvelvollisuus
Jos työnantajalla ei ole mahdollista tarjota työntekijälle tämän työsopimuksen mukaista tai vastaavaa työtä, on työntekijälle tarjottava muuta työtä yhtiön palveluksesta, jos muuta työtä on tarjolla. Muun työn tulee vastata työntekijän koulutusta, ammattitaitoa tai kokemusta. Muun työn tarjoamisvelvollisuuden laajuus arvioidaan tapauskohtaisesti. Ei siten ole välttämätöntä, että työntekijä on hoitanut juuri kyseisiä työtehtäviä työnantajan palveluksessa. Huomioitavaksi tulee työntekijän edellytykset kyseisiin tehtäviin. Esimerkiksi terveydenhoitajalle ei tarvinne tarjota lääkärin paikkaa, sillä hänellä ei ole edellytyksiä kyseiseen tehtävään.
Työnantajan koulutusvelvollisuus
Jos työntekijä ei ole uudelleensijoitettavissa samoihin, vastaaviin tai muihin työtehtäviin ottaen huomioon hänen koulutuksensa, ammattitaitonsa tai kokemuksensa, tulee työnantajan selvittää, olisiko työntekijä koulutettavissa uusiin tehtäviin. Työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.
Työnantajan selvitettävä oma-aloitteisesti tarjoamisvelvollisuus
Jotta työnantajan katsotaan täyttäneen työn tarjoamisvelvollisuutensa ja koulutusvelvollisuutensa, tulee työnantajan selvittää oma-aloitteisesti työntekijän uudellensijoittaminen tai kouluttaminen. Oikeuskäytännössä on katsottu muun muassa, että työnantaja ei ollut täyttänyt työn tarjoamisvelvollisuuttaan lähettämällä palvelupäällikkönä toimineelle työntekijälle irtisanomisaikana viikoittain rekrytointikirjeitä, joihin oli listattu kaikki yrityksessä irtisanomisaikana avoimiksi tulleet työtehtävät (KKO 2022:33).
Näyttötaakka mahdollisessa oikeudenkäynnissä siitä, että työtä ja koulutusta on tarjottu, on työnantajalla. Työnantajan tulee siten pystyä näyttämään työn ja koulutuksen tarjoaminen irtisanotun työntekijän esittäessä väitteen siitä, ettei työtä tai koulutusta ole tarjottu.
Työn tarjoamisvelvollisuus – Miten työtä tulee tarjota?
Työntarjoamisvelvollisuus tarkoittaa sitä, että työnantajan tulee tarjota työtä henkilökohtaisesti ja omasta aloitteestaan. Edellä viitatussa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä katsottiin, ettei työnantaja voi täyttää työn tarjoamisvelvollisuutensa välittämällä useille irtisanotuille työntekijöille samanaikaisesti tiedon yhtiössä avoinna olevista työpaikoista esimerkiksi sähköpostilla tai kirjeitse taikka hyödyntäen tätä tarkoitusta palvelevaa tietojärjestelmää. Tämänkaltaisten yksilöimättömien rekrytointikirjeiden lähettämistä ei voida pitää henkilökohtaisena työn tarjoamisena yksin sillä perusteella, että kirjeessä on todettu sen olevan henkilökohtainen, kun kirjeen sisältämiä työtehtäviä ei ole lainkaan valikoitu siten, että ne soveltuisivat työntekijälle hänen koulutuksensa, ammattitaitonsa ja työhistoriansa huomioon ottaen.
Takaisinottovelvollisuus
Työnantajalla voi olla velvollisuus tarjota työtä myös jo irtisanotulle työntekijälle (takaisinottovelvollisuus, työsopimuslain 6 luvun 6 §). 1.6.2026 alkaen velvollisuus koskee vain työnantajia, joiden palveluksessa on säännöllisesti vähintään 50 työntekijää. Tällaisen työnantajan on tarjottava työtä taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla tai saneerausmenettelyn yhteydessä irtisanomalleen entiselle työntekijälle, joka on ilmoittautunut työnhakijaksi, jos työnantaja tarvitsee neljän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä työntekijöitä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin. Jos työsuhde oli jatkunut keskeytyksettä vähintään 12 vuotta, takaisinottoaika on kuusi kuukautta. Työntekijämäärää arvioidaan lain esitöiden mukaan sillä hetkellä, kun irtisanotun työsuhde on jo päättynyt ja työnantajalle syntyy työvoiman tarve, ei irtisanomishetkellä (HE 199/2025 vp). Lisäksi työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa voi olla sovittu lakia laajemmasta takaisinottovelvollisuudesta, joten myös alle 50 työntekijän työnantajan on syytä tarkistaa oma työehtosopimuksensa. Olemme kirjoittaneet takaisinottovelvollisuudesta tarkemmin artikkelissamme, jonka pääset lukemaan täältä.
Seuraamukset työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden laiminlyönnistä
Taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla irtisanottaessa syyn on edelleen oltava asiallinen ja painava (työsopimuslain 7 luvun 3 §). Työsopimusta ei saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin, joten tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden selvittäminen on osa irtisanomisperustetta. Henkilöperusteisessa irtisanomisessa riittää 1.1.2026 alkaen asiallinen syy (7 luvun 2 §), mutta muutos ei koske taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisia.
Jos työntekijä on irtisanottu selvittämättä tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta, hän voi vaatia korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus on enintään 24 kuukauden palkka. Taloudellisissa ja tuotannollisissa irtisanomisissa ei sovelleta kolmen kuukauden vähimmäiskorvausta (12 luvun 2 §).
Lue myös: Takaisinottovelvollisuus työsuhteen päättyessä, Osa-aikainen lomautus ja Työnantajan direktio-oikeus.
Ennen irtisanomista: tarkista tarjoamisvelvollisuus
Tarjoamisvelvollisuuden laiminlyönti voi tehdä muuten perustellusta irtisanomisesta perusteettoman. Työoikeuteen perehtyneet juristimme käyvät kanssanne läpi irtisanomisperusteen, avoimet tehtävät ja koulutusvelvollisuuden ennen kuin päätös tehdään.
Avustamme riitatilanteissa myös työntekijöitä, joiden työsuhde on päätetty. Lue lisää työoikeuspalveluistamme tai varaa maksuton alkukartoitus.

